Minulla on ollut koko syksyn kaveri nimeltä kiire. Aloin lueskella enemmän kiireestä ja tiedän, että olen luonut sen itse. Vaadin itseltäni aika paljon (helposti liikaa) ja tavoittelen asioissa enemmän tai vähemmän täydellisyyttä. Kun olen ”selvinnyt” ensin päivän koulu- ja työtehtävistä ja pääsen kotiin ”hengähtämään”, voin yhtyä täysin lukemani artikkelin tekstiin: ”Pyykkikone piippaa, kello käy, sata hommaa kesken. Hengähdysaikaa olisi kiva saada, mutta ehkä sitten huomenna. Tai joskus.” (Pajunen, Hämeen Sanomat, 4.9.2017)

Ja taas on yksi päivä vierähtänyt.

Käytän ahkerasti kalenteria, jonka avulla pystyn hallitsemaan ajankäyttöäni. Enkä kyllä pystyisi olemaan ilman sitä. Harmillista on vain se, että missään kohtaa ei tahdo jäädä täydellistä vapaa-aikaa, jolloin voisin vain olla. En edes muista, enkä tiedä osaisinko vain olla? Työ- ja opiskeluasioiden lisäksi kalenterin täyttävät monet kivat tapahtumat, joihin osallistun tietenkin mielelläni, mutta kun sekään ei ole sitä rentoa omaa aikaa, jolloin niin kehoni kuin ajatuksenikin voisivat levätä.

Tekniset vempaimet ovat pahimpia itselleni. Ne piippaavat taukoamatta milloin mistäkin asiasta ja joutuu pohtimaan mikä viesteistä on oikeasti prioriteettilistalla ykkösenä. Todellisuudessa harva niistä asioista on samaisen sekunnin aikana hoidettava. Lisäksi nämä laitteet keskeyttävät ajatukset ja taas kestää hetki, että pääsee silloin meneillään olevaan asiaan takaisin kiinni.

Tiedän, että kiire on tunne, joka syö energiaani. Vaikka luulen olevani kiireen keskellä supertehokas, todellisuudessa taitaa olla niin, että olen superpaljon tehottomampi, koska en pysty keskittymään kaikkeen samanaikaisesti. Mielessä pyörii helposti liikaa asioita kerralla. Ja varsinkin nyt näin joulun alla kiire nousee esiin, koska on (mukamas) tuplasti enemmän asioita hoidettavana, ja toki kaikki pitää tietysti tehdä pois alta ennen joulua.

Nyt olen tehnyt uuden vuoden lupauksen itselleni, että ensi vuonna lepään. Eli vuonna 2018, vuoden ensimmäisellä viikolla, jolloin kalenterissani on merkintänä jokaisen päivän kohdalla ”Minä”. Sen jälkeen merkitsen vähintäänkin jokaiselle viikolle omaa aikaa, jolloin en tee yhtikäs mitään.

 

Rentouttavaa tulevaa vuotta kaikille!

Janica

 

 

Lähteet:

https://www.hameensanomat.fi/teema/334866-kiire-tunne-josta-voi-paasta-eroon